Kaikki jokka muistaa venytellä aina reenin jälkeen ja joka viikko huutaa HEP ! Minen muista, muutaku silloon ku porukalla venytellään reenin päätteeksi. Siksi pyrin joka viikko osallistumaan keskiviikon kehonhuolto tunnille. Sielä venytään ja vanutaan ja moppaillaan ja rullaillaan ja tehää kaikkee kivuliasta ja kivaa :)
Lähin salille armottoman päänsäryn kans ja oletin sen helpottavan kun käret ja niska hartiaseutu saa liikettä ja venytystä. Kengät heitetään nurkkaan ja tehään aurinkotervehrykset. Teköö niin hyvää venyttää koko kroppaa pitkään ja hartaasti. Jos et tiiä mitä ne aurinkotervehrykset on nii tuu joku keskiviikko kattoon :D Tuntiin ei tarvita ku matto ja pallot ja koutsi joka kertoo mitä tehään :) Aika taikuri "Ässä" oli tänäänkin ku jumit yläkropasta lähti ja pääkipu jäi jonnekki sinne salin ruohomatolle. Kuinka helppo ois ollu jäärä kotiin Burana purkin viereen potemaan sitä pääkipua. Ei mumma enää sitä tee, viime vuonna ois vielä jääty mut ei tänä päivänä. Minoon muuttunu mumma :D ja kuinka tyytyväänen mä oonkaa itteheni. En melekeen meinaa nahkoohini mahtua, niin on hyvä olla tämän uuren elämänvaiheen kans ! Aivan täs huomaamatta vetristyy ja notkistuu, tierä oikee mihinkä täs vielä taipuu ku vaan jaksaa jatkaa :)
Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti :D
Kuulin polkujen kutsun tuos iltasella :D Niinpä Joupiskalle taas vaihteeksi. Innosta puhkuen lähin porukan mukana reippaasti kohti metsäpolkuja. Into kyllä loppuu aika lyhyeen ku tuli "penikat" niin pirun kipeeksi. Miksi koko ajan jotaki ? Sääriin sattui niin vietävästi, syke oli koko ajan ihan hirveen korkeella ja mä hikosin aivan älyttömästi. Normaalisti hikoon paljo mut tää oli ny jotain aivan käsittämätöntä. Ei tuntunu polkujuoksu kivalta, ei kyllä pahaltakaa mut jotain kummaa sinä oli :/ vähä ku ois tervas talsinu. Hikosin ja hikosin, kaikki vaatteet ihan läpimäriksi. Oli täys työ pysyä muitten perässä. Pysyin kuitenki porukan häntäpäässä ja kirin pikkuhiljaa muut kiinni.
Alkoi tuntua paremmalta, jalkoihin ei enää sattunu ja pystyin lisäämään vähän vauhtiaki. Kyllä se olo siitä tunnin eretessä helpotti ja alko tuntuu ihan kivalta. Metsäs ei kovasti kerkee miettii mitään ylimääräsiä kun pitää kattoo niin tarkasti jokaista askelta ettei kompuroi juuriin ja muihin mitä polulla on vastassa.
Kummasta olosta huolimatta pysyin porukan mukana koko tunnin ja lopulta olo oli ihan jees ja juoksuki tuntu jo aika kevyeltä. Mä alan pikkuhiljaa uskoo siihen että oon vaan niin hitaasti lämpeevä :D
Reenin jälkeen kaikki tuntui olevan ihan hyvin, missään ei tuntunu huonolta. Nyt kun oon asiaa miettiny niin taisin syörä liian lähellä reenin alkua ja se aiheutti sen tihkiän alun reenille. Mutta opinpa nyt et pitää huolehtia siitä ettei syö liian raskasta ateriaa tuntia ennen reeniä.
Ja ohan se totuus ettei täs olla enää mitää nuoria likkoja ja kroppa antaa tasasin väliajoin siitä muistutuksen :) #mummareenaa mutta muistaa kuunnella välillä itteensä :D
Mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti :D
Kummasta olosta huolimatta pysyin porukan mukana koko tunnin ja lopulta olo oli ihan jees ja juoksuki tuntu jo aika kevyeltä. Mä alan pikkuhiljaa uskoo siihen että oon vaan niin hitaasti lämpeevä :D
Reenin jälkeen kaikki tuntui olevan ihan hyvin, missään ei tuntunu huonolta. Nyt kun oon asiaa miettiny niin taisin syörä liian lähellä reenin alkua ja se aiheutti sen tihkiän alun reenille. Mutta opinpa nyt et pitää huolehtia siitä ettei syö liian raskasta ateriaa tuntia ennen reeniä.
Ja ohan se totuus ettei täs olla enää mitää nuoria likkoja ja kroppa antaa tasasin väliajoin siitä muistutuksen :) #mummareenaa mutta muistaa kuunnella välillä itteensä :D
Kommentit