#mummareenaa

Ajattelin kertoa kuulumisia, vaikka mitään liikuntaan viittaavaa en oo suorittanu muutamaan viikkoon. Kun henkisesti ei voi hyvin, ei mistään tekemisestä tuu mitään.  Läheisen sairaus ja kuolema, pistää kaiken ihan uusiksi. Kaikki mikä on tähän asti ollu tärkiää ja merkityksellistä, on menettäny merkityksensä. Tuntuu kun tää peruskuntolenkki ei loppuusi ollenkaan 😥 Jokainen askel on raskas ja välillä tuntuu että suru musertaa alleen. Elämään jäänyttä tyhjiötä, ei pysty täyttämään millään ja pelkästään sängystä nouseminen on ponnistus joka vastaa, reipasta reeniä, normaali oloissa.  "Päivää kerrallaan ..." "Itke, se helpottaa ..." "Suru helpottaa, aikanaan ..." Lohduttavia sanoja, kosketuksia, eleitä ja ilmeitä, osootuksia siitä että ympärillä on välittäviä ihmisiä 💔 Niistä tuloo hyvä olo, vaikka siinä hetkes ne itkettääki 😪 Pahinta mitä ihiminen voi surun hetkellä teherä, on ohittaa se tilanne, kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Jollei pysty tai