Siirry pääsisältöön

SURU ON KUNNIAVIERAS

Ajattelin kertoa kuulumisia, vaikka mitään liikuntaan viittaavaa en oo suorittanu muutamaan viikkoon. Kun henkisesti ei voi hyvin, ei mistään tekemisestä tuu mitään. 

Läheisen sairaus ja kuolema, pistää kaiken ihan uusiksi. Kaikki mikä on tähän asti ollu tärkiää ja merkityksellistä, on menettäny merkityksensä. Tuntuu kun tää peruskuntolenkki ei loppuusi ollenkaan 😥 Jokainen askel on raskas ja välillä tuntuu että suru musertaa alleen. Elämään jäänyttä tyhjiötä, ei pysty täyttämään millään ja pelkästään sängystä nouseminen on ponnistus joka vastaa, reipasta reeniä, normaali oloissa. 
"Päivää kerrallaan ..."
"Itke, se helpottaa ..."
"Suru helpottaa, aikanaan ..."
Lohduttavia sanoja, kosketuksia, eleitä ja ilmeitä, osootuksia siitä että ympärillä on välittäviä ihmisiä 💔 Niistä tuloo hyvä olo, vaikka siinä hetkes ne itkettääki 😪 Pahinta mitä ihiminen voi surun hetkellä teherä, on ohittaa se tilanne, kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Jollei pysty tai osaa sanua mitää nii, taputtaa vaikka olalle tai ottaa kärestä, kuhan ei kävele ohi, osoottamatta mitään. Sureva ei kanna mitää tarttuvaa tautia, sureva ei mee rikki sanoosta tai kosketuksesta. Sureva on surullinen ja hyvin tunteellinen. Surun hetkellä, kaikki tunteet on suuria, niin ilot ku surutki. Kun nauretaan, nauretaan aiva vetet silimis ja sama itkun kans. 

 🙏 oon niin kiitollinen mun läheisistä 💗 Tuki jonka oon saanu, on aivan korvaamatonta. 
Isäntä on hualehtinu monista käytännön asioosta mm. mun ruakkimisesta 💙 
Mun lapset 💙💚💛 ei tartte muuta sanua💎
ja siskot 💗💗💗
Likkojen kans on käyty surukävelyillä. Tekee hyvää olla ulukona, luonnos ja käyrä tapahtumia läpi, kerta toisensa jäläkehen. Välillä itketähän ja välillä nauretahan. Mitään kovia urheilu suarituksia emmä tee, vaan kävelemmä kaikes rauhas ja kertaamma kaikkia tapahtunutta. Se teköö oikee hyvää ja lohorullista ku suru on yhteenen ja kaikki saa purkaa tuntojansa. Näitä kävelyytä jatketahan nii kauan ku on tarvis 💕😘

Kaiken tämän keskellä kävin ortopedin vastaanotolla ja lääkäri päätti, että jalaasta otetahan muutama pitkä rauta pois. Josko se sitte alakaas paranemahan. Orottelen siis kutsua leikkaukseen. Leikkauksen jäläkehen on 2-3 viikon sairausloma ja sitte varmahan taas vähä kuntoutusta.
Ja toivon että sitte tulis koipi siihen kuntohon että pääsisisn takaasi normaalihin työhön ja elämään 🙏😇

Nyt suren niin kauan kun surettaa ja jatkan PK-lenkkejä, niin kauan kun siihen on tarvetta. Kertoilen teille välillä kuinka asiat etenee ja koska oon taas siinä kunnossa, että reenaan niinku ennen vanhaan 💪 toivotaan ettei siihen mee enää kauhian kauaa 😍



Lepää 
rauhassa 
rakas 
äiti 💖






https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/mita-suru-on/

Laitoon liitteeksi Potilaan Lääkärilehden artikkelin surusta, joka on mun miälestä hyvin kirjootettu

Kommentit

Suvi Kullström sanoi…
Voimia ja halauksia Sinulle <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Näitä polkuja tallaan .....

Viikko alakoo vapaapäivällä ja voi kuulkaa kuinka etevä mä oon laiskottelemaan. Ensi olin koko päivän tekemättä mitää ja sitte vähä huilasin. Käytin käytännös  päivän välttelemällä kaiken näkööstä tekemistä ... Illalla sain ku sainki itteni liikkeelle ja oikee kuulkaa fillarilla salille. Matkahan ei kauhian pitkä oo, mut saavutus se on tämäki ihimiselle joka tarvii kaikkeen siirtymiseen auton.  Ilima oli erelleen aivan mahtava ja mikäs siinä oli pyöräilles ... täysiä 😳 Mä en ymmärrä miksei pyörällä voi ajaa sille rauhallisesti ja hiljaa. Pakko mennä aina niin lujaa ku vaan jaksaa polokia. Perille ku pääsöö nii hiki virtaa ja on aiva pualikuallu 😕 Pitää ruveta opetteloon  Tuskaasen kuuma ilima ja hikipääs pyöräälty salimatka 😅 ja mikä ihana ilmastointi meirän Liikus 😍 Kyllä oli hyvä vetää käsireeni läpi vaikka lämmin oliki, nii ei yhtää ollu tuskaasta. Painoja koitin pikkuusen lisäällä, ku alakoo olla vanhat jo kevyitä 💪 Hyvä reeni ja reippaasti pyörällä kotia.  Tiista

Hurja jumppa heti viikon alkuun !!

Jouluviikko käynnistyi hirmu juoksumaratonilla seinäjoen kauppaliikkeissä ! Tip, tap, kulkuset ja satoja ihmisiä. Välillä piti päästä koutsin komentoon ja reeniä tekeen, jaksaa taas jatkaa shoppailua :D Tiesinhän minä että korttipakkahan se sielä orottaa :) joten pakkohan reenaamaan oli päästä ... ... salille päästyäni koutsilla oli käressään korttipakka ... Katottiin liikkeet:  Jos pakasta nousee PATA teen niin monta kyykkyä kun kortti osoittaa ...  ... RUUTU kertoo tehtävistä linkkareista. Ruutu 9 ja teet 9 linkkaria. Seuraavana nousee ruutu kurko ja niin tehään 13 linkkaria lisää .....     RISTI n noustessa pakasta tehään vauhtipunnerruksia, niin monta kun kortti kertoo :) Joko tangolla, kahvakuulilla tai käsipainoilla. Itelle osu 5 kilon käsipainot !   Neljäntenä maana HERTTA ja tietenki yhtenä liikkeenä burpee. Kortti kortilta ja liike liikkeeltä pakka läpi. Koutsi käänteli kortit ja kertoi mitä tehään ja paljoko. Jokaista liik

MOON TÄÄLÄ !

Mumma täälä MOIIIII !!!  Varmaan moni on aatellu että oon heittäny hanskat naulaan ja lopettanu liikkumisen ja kirjoottamisen. Nii melekeen oonki, mut en sit kuitenkaa. Lähes vuosi viimeesestä postauksesta 😳 Tosi pitkä aika, mut nyt oon täälä ja aijon kertoo missä mennään Nyt asiaan, viimmeenen päivitys kertoo kuinka reeni kuluki ja mumma nautti. Sitä riamua ei kuiteskaa kauhian kauaa kestäny. Rupes tulohon viime vuoren loppupualella kummallisia kipuja, joka puolelle kroppaa. Välihin ei kaffikuppia saanu aamulla nostettua ku oli käsi kipiä. Välillä tuskaalin koipieni kans ja tua murtuma ei ottanu parantuakseen. En tiätenkää tuntemuksistani kellekkää puhunu mitää, ku aattelin jotta muston tullu luulosairas tai sitte on tullu yliherkäksi kivulle, enkä kestä enää yhtää pienintäkää kolotusta ... Lokakuussa työterveydestä otettiin yhteyttä ja haluttiin kartottaan mun kipulääkkeitten käyttöö 😬 sain aijan työterveyshoitajalle. Menin vastaaotolle ja juteltiin koiven kunnosta. Torettiin että