#mummareenaa

Päivällä olin ensi treffaas aktiivifysioterapian Suvia ja harkkari Juusoa http://www.seinajoki.aktiivifysioterapia.fi/ Tehtiin harjotuksia keskivartalolle, jota vahavistamalla saaraan juoksuasento pysymään kunnos joka taas osaltaan auttaa jumituksiin. Nua on vähä sellaasia asioota et pitääs jokaasen tietää, muttei itte kuitenkaa hoksaa. Esim. ku seison normaalisti nii polovet on lukos ja se kiristää just nuata takareisiä. Yks käynti sielä vielä ja uskon et ku teen niitä harjootuksia säännöllisesti mitä sielä näytettiin ja näytetään nii luulis et alakaa takajalaat helepottaa 👌 Päätin tänään lähtee koittaan onko yhtää paree päivä ja olihan se.  Oon ny viimme kuukauret keskittyny kasvattaan habaa ja pienentään alleja 😀, mitää mullistavaa muutosta ei kummaskaa oo näkyvis 😉 Tänään kuitenki uskaltauruun koittamaan miltä jalakareeni tuntuu, piiiiiiitkän tauon jäläkeen. Ja tuntuuhan se 😅 Son kyllä raskas ja taas tuntuu het alakumetriillä, ettei pysty, ei kykene. Mulla ei kuitenkaa oo

Kuva lainattu netistä Viikkon reenit ei oikee oo alakanu niinku ois pitäny. Eileen olis pitäny olla kentällä juoksees coopperintestiä kello 17.00. Minä saavuin kotiin 16.50 ajettuani Turusta kotiin, muutaman pysähryksen taktiikalla. Jalat aiva pökkelöönä, totesin ettei kannata lähtiä kentälle. Juoksusta ei olis tullu mitää. Olin niin kovasti orottanu sitä coopperia, ku oon viimmeeksi yläasteella juossu sen. Olis ollu hienoo nähä olisko tulos ollu paree vai vielä huonompi. Silloon olin ihan surkia, siinä lajis. Tänään se sitte tapahtu 😕 niin paska reeni ettei mitää rajaa. Koko päivän suunnittelin salille menoa, fiilis oli hyvä ja intoa piisas. Joku asia, kirje postilaatikos, puhelu, tapaaminen ei toivotun henkilön kans tai joku muu asia, saa fiiliksen katoomaan ja sen jälkeen reenifiilis on tipotiessään.  Se on välillä ihan pirun pienestä kiinni Lähärin kuitenki salille ja ensimmääsen 20 minuuttia istuskelin koutsin kans höpöttelemäs. Siinä vaihees tökkiki jo oikee tosissaan. 

Viikko alakoo vapaapäivällä ja voi kuulkaa kuinka etevä mä oon laiskottelemaan. Ensi olin koko päivän tekemättä mitää ja sitte vähä huilasin. Käytin käytännös  päivän välttelemällä kaiken näkööstä tekemistä ... Illalla sain ku sainki itteni liikkeelle ja oikee kuulkaa fillarilla salille. Matkahan ei kauhian pitkä oo, mut saavutus se on tämäki ihimiselle joka tarvii kaikkeen siirtymiseen auton.  Ilima oli erelleen aivan mahtava ja mikäs siinä oli pyöräilles ... täysiä 😳 Mä en ymmärrä miksei pyörällä voi ajaa sille rauhallisesti ja hiljaa. Pakko mennä aina niin lujaa ku vaan jaksaa polokia. Perille ku pääsöö nii hiki virtaa ja on aiva pualikuallu 😕 Pitää ruveta opetteloon  Tuskaasen kuuma ilima ja hikipääs pyöräälty salimatka 😅 ja mikä ihana ilmastointi meirän Liikus 😍 Kyllä oli hyvä vetää käsireeni läpi vaikka lämmin oliki, nii ei yhtää ollu tuskaasta. Painoja koitin pikkuusen lisäällä, ku alakoo olla vanhat jo kevyitä 💪 Hyvä reeni ja reippaasti pyörällä kotia.  Tiista

Kuva lainattu netistä Viime postauksen jälkeen on sattunu ja tapahtunu. Varsinki sattunu 😟 En oo mikää asiantuntija mutta sen viimeesen mäkireenin ja seuraavan päivän palauttavan kävelyn jälkeen meni 5 päivää. Siis oikeesti 5 päivää enneku ensimmääsen kerran laskeuruin portaat ilman tuskaa alas. Näin maallikkona voisin aatella et palautumisen kans on jotaki ongelmaa. Mene ja tierä, mut nyt syy tähän jumitukseen selvitetään. Tavalla tai toisella. Viimme viikolla juoksuryhmä kokoontu poikkeuksellisesti jo maanantaina. Jalat ei täysin kivuttomat ollu, mut lähin mukaan tekeen sen mihin pystyn.  Tunnin aiheena oli juoksijan voimaharjottelu. Lämmin ilima hellii meitä ryhymälääsiä ku verettiin rengasta, pyöritettiin traktorinrengasta, askelkyykättiin kuulan kans, hölkättiin mäkee ylös, "vispattiin" köyttä, tehtiin vinoja vatsoja kahvakuulan kans, heitettiin kuntopalloo ja mitä kaikkee muuta 😅 Muistakkaa mitä kaikkia me tehtii, mut olihan tehokasta. Hiki virtas ja jossai

Mullon kuulkaa ongelma 😕 syöminen .... Itteltäni salaa, verän kaikkee maharollista hyvää, karkkia, keksiä, suklaata, jäätelöö, juustoa (kilo kaupalla) Peilikuva lähinnä oksettaa ja tierän ettei pelkkä liikunta pirä enää näitä linjoja kuris. Silti en saa lopetettua tätä mässäilyä 😈 Kaikki kertyy vyötärölle ja vaatteet kiristää ja hermoja kiristää ja joka ikinen ilta päätän et nyt loppuu, kuitenki taas seuraavana päivänä yllätän itteni suklaapatukka käres tai mega karkkipussi viäres. Voi MANASANOJA monta.  Välillä tuntuu että pelekkä kakun kuva imaasoo kiinni keskivartaloon 😓 Kun tosi pitkään eli hyvin kurinalasesti ja joka suupalan laskien, ilman minkäälaasta herkkua ja sitte antoo ittellensä luvan herkutella nii ny tästä ei sitte pääse kirveelläkää irti 😡😠😡😠 Niin paljo ärsyttää ettei mitää rajaa.  Reenimotivaatio on pysyny korkeena ja liikunnan riemua on riittäny, vaikka syömisen kans on ongelmia 😉 Viime viikko oli reenien osalta aivan huippu kevyt 😏 Kaks reeniä alak