#mummareenaa

Vuosi alakaa olla loppu vihellystä vailla valamis, on aika summata vuosi 2019. Tästähän ei paljua jää lapsille kertomista. Tämä jää muistoohin vuotena joka oli täynnä tapahtumia joihin ei itte pystyny millää lailla vaikuttamahan. Tavatahan sanua jotta vaikeuret kasvattaa, joo on kasvattanu ainaki ympärysmittaa jollei muuta. On täs tainnu pikkuusen pinnaki kasvaa, se ei taira olla huano asia 😇 Tammikuu polkastiin käyntiin hirveellä taharilla, niinku aina. Kolomeenkymmeneenyhteen (31) päivähän täräytettihin 19 reeniä 💪 Helemikuuhun 17 ja maaliskuuhunki viälä 16 Vauhti oli kova ja into valtava. Päätin olla loppu vuoresta paremmas kunnos ku koskaa. Huhtikuun puoleen väliin oli tempaastu 7 reeniä  .... Huhtikuun 14 päivä sitte mumma kompastuu omaan nokkeluuteensa ja sitähän täs kärvistellään erelleen. Olin sairaslomalla 24 viikkua ja 1 päivän. Töitä kokeelin loka-marraskuus, kuutisen viikkua osasairauspäivällä. Olin kolome tuntia töis ja siinäki oli reilu tunti liikaa. Loka

Ajattelin kertoa kuulumisia, vaikka mitään liikuntaan viittaavaa en oo suorittanu muutamaan viikkoon. Kun henkisesti ei voi hyvin, ei mistään tekemisestä tuu mitään.  Läheisen sairaus ja kuolema, pistää kaiken ihan uusiksi. Kaikki mikä on tähän asti ollu tärkiää ja merkityksellistä, on menettäny merkityksensä. Tuntuu kun tää peruskuntolenkki ei loppuusi ollenkaan 😥 Jokainen askel on raskas ja välillä tuntuu että suru musertaa alleen. Elämään jäänyttä tyhjiötä, ei pysty täyttämään millään ja pelkästään sängystä nouseminen on ponnistus joka vastaa, reipasta reeniä, normaali oloissa.  "Päivää kerrallaan ..." "Itke, se helpottaa ..." "Suru helpottaa, aikanaan ..." Lohduttavia sanoja, kosketuksia, eleitä ja ilmeitä, osootuksia siitä että ympärillä on välittäviä ihmisiä 💔 Niistä tuloo hyvä olo, vaikka siinä hetkes ne itkettääki 😪 Pahinta mitä ihiminen voi surun hetkellä teherä, on ohittaa se tilanne, kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Jollei pysty tai

Mun piti kirjoottaa jo viime viikolla, töihinpaluu kuulumisia, mutta töihin paluu ei ollu niin riemukkaan, ihana ku etukäteen aattelin 😕 Viime viikolla ei juurikaan mieles ollu mitää painokelvollista asiaa ja päätin nukkua muutaman yön ja kertua sitte miten meni, noin niinku omasta mielestä ... Kuva  Fysio2000 sivulta Viikonloppu kului aika tarkasti makoilles ja palautues pitkästä kävelylenkistä. Viimmeenen saisaulomapäivä meni jalakaa lepuuttaes ja fysioterapias. Jalaka oli erelleen turvoksis perjantain Paukaneva lenkistä ja tunti käytettiin LPG-hoitoon. Aika jämerää hoitua se hoito 👌 Turvotus alakas laskemaan ja kävelyki helepotti sitä myöte.  https://www.fysio2000.fi/lpg-hoito/   Käy linkistä kurkkaas Fysio2000 sivuulla mihinkä kaikkehen se LPG voi auttaa. Mulle ainaki on ollu apua, kannattaa kokeella muirenki.  Alootan tyät osasairauspäivärahalla, oon kolome tuntia päiväs töis, viitenä päivänä viikos.  Tiistai (1.10) aamuna kello 6.00 suuntasin töihin. Ihan onnes

Aika kuluu toisaalta niin hitaasti ja silti aivan sairaan nopiaa. Paljo on taas tapahtunu ja kaikenmoosta on tullu tehtyä. Perjantaina 30.8 suuntasimma Kuortaneen urheiluopistolle, liikuntahotelliin viikoksi. Kiitos työnantaja ja mun arpaonni 😘 Perjantaina saavuumma pelipaikalle ja poika perheineen saapui myös viikonlopun viettoon meirän kans. Puitteet kaikelle tekemiselle sielä on ihan loistavat 😍 Jalka sallii jo jokapäivääsen liikkumisen ja sittehän liikutaan !  Mukavia kävely reittejä risteili ympäriinsä urheiluopiston ympäristössä. Käveltiin joka päivä, käytiin uimahallissa, salilla ja Kuortanehallissa touhuamas monenlaasta. Järveen ei enää uimaan tarjennu, mutta kahlaamassa käytiin muutamana iltana. Jalkaa oli hyvä liotella jo viilentynees järvivetes. Lasten kans touhates aika meni ku siivillä ja maanantaina vieraat suuntas kotiin 😔 ja jäätiin isännän kans kaksistaan.  Ulukooltiin, oltiin salilla ja uimahallissa. Päivät solju tosi nopeesti, vaikka mitään kovin kumm

Erellisestä päivityksestä on jo tovi viärähtäny, tarkallee kolome ja puali viikkua. Fyssarilla on käyty kolome kertaa, lääkärillä on käyty ja ennenkaikkee liikuttu tosi paljo.  Kävelly oon paljo. Lyhyttä ja pikkasen pitempää lenkkiä. Alta kilometristä, reiluun kahteen kilsaan. Yhtäkää kovin pitkää lenkkiä en oo teheny. Koipi kipeytyy vielä kävelles, nii teherään usiee lyhee reissu ja huilatahan välillä. Luulen et se on paree niin 👌 Ny kun on liki 5 viikkua saanu liikkua niin paljo ku sialu siätää, nii hurjasti on eristystä tapahtunu. Jalakaan ei enää ota joka askeleella kipiää, ehkä joka viirennellä vaan 😂 Saa alakaa pirentää reissuja kun tuntuu sen verran hyvältä tua kävely jo, aika aijoon. Nyt pitää vaan pistää välillä jäitä hattuun, ettei innostu liikaa kun tuntuu jo paljo paremmalta tua liikkuminen.  Aluuksi liikuttihin kivun sallimis rajoos, ny liikutahan kivusta hualimata, mutta järki pääs. Liikaa ei saa sattua, jottei käy huanosti. Ihan kaikkeen liikkumiseen oon saanu fy

Nonii nyt ollahan pualitoista viikkua opeteltu kävelemähän 👌 Keskiviikkona 24.7 oli kontrolli käynti ortopediapolilla. Leikannu lääkäri tutkii kuvat ja koiven ja kehuu että ny vaan kovaa ajua, nii saarahan siitä viälä aivan soiva peli 😂 Sanraalit jalakahan ja kotia kohti, tokiki viälä keppi apuna. Jalaka tuntuu siltä et se napsahtuu justihin poikki, oli niin piäni ja hentoonen. Toki ettei mun elämä kävis mitenkää tylsäksi, ortopedi tutkiessaa huomas et jalakapohojas on ihottumaa, jota ei oo ennen ollu. Se saattaa olla merkki siitä että jalaka hylykii nuata rautoja 😓 Tilannetta tarkkaallaan ja tarvittaes sitte teherään jotaki 😕 Olispa se ny ollukki jos olis ihan nuan vaan kaikki ollu kunnos ja olis päässy kuntohon ja töihin. Mutta piänin askelin eteenpäin ja turha sitä sen enempää täs vaihees on murehtia. Murehritahan sitte ku on sen aika. Torstaina 25.7 kuljin tyäterveyslääkärillä, joka totes ettei töihin viälä pysty ja kirijootti lausunnon kelaha, sieltä fyssarille. Fysi

Viimme viikko oli oikeestansa oikee mukava 😉 Keskiviikkona oli juhula päivä.  Mummareenaa blogin synttäripäivä 👍 10.7.2016 lähti ihimisten ilimoolle ensimmäänen kirjootus. Sattumalta 3-vuotis synttäripäivänä ilimestyy ET-Terveys leheren numero ja siinä käsiteltihin aihetta "urheiluhulluus" johonka mäki pääsin haastateltavaksi 😂 Jos et oo viälä lukenu nii kipitäppäs lehtikioskille. Ihan oli hyvä kirjootus ja oli leheres paljo muutaki lukemisen arvoosta asiaa. Torstaina Tanjan kans salille 💪 Kaivoon naftaliinista Veera alaku vuoresta tekemän käsiohojelman ja päätin et kumminauhat saa ny jäärä ja siirrytään takaasi painoohin.  Alakulämmönki sutkutin kuntopyörällä ! Ai saamari ku tuntuu mukavalta polokia. Oon aina ollu vähä sitä miältä ettei tua paikallaan pyärääly oo oikee kiinnostavaa, mutta nii vaan on ruvennu seki tuntumahan mukavalta 😅 Pyäräälyt ja keppijumpat, huom. seisten 😂, alle ja sitte hommihin. Vähä penkkipunnerrusta käsipainoolla, alataljaa, ristiv

Päivällensä 12 viikkua sitte tein kohtalokkaan pyllähryksen ja jalaka, se on erelleen paketis 😳 On kyllä ollu henkisesti raskas ja samalla opettavaanen 12 viikkua.  Silloon ku kaaruun, päällimmäänen ajatus oli että töihin ja reeniihin palaan heti ku vaan suinki pystyn. Aivan kauhia oli ajatella, etten pääse töihin. Niin hullulta ku se kuulostaaki nii tykkään aivan kauhiasti työstäni, avaruuren pääkaupungin laitoshuoltajana. Monelle siivoojan tyä on aivan punaanen vaate. Mutta mä tykkään ja paljo. Ihan paniikis miätiin että jourun olemaan pois työstäni ainaki sen kuus viikkua. Voi ku oliski riittäny se kuus viikua 😕 Nyt on menty 12 ja tällä viikolla torstaina oon ensimmääsen kerran pistäny koko painon jalakani päälle. Kotona koitan kulukia iliman keppiä ja ku meen pihalle nii otan toisen kepin joukkohon. Kipeytyyhän se 😟 mutta pakkohan täs on kävelemään ruveta.  Alakuhun oli melekoonen uhuma päällä ja pääs pyäri lauseet "Töihin meen heti ku maharollista, kyllä mä jotaki p