Päivällensä 12 viikkua sitte tein kohtalokkaan pyllähryksen ja jalaka, se on erelleen paketis 😳 On kyllä ollu henkisesti raskas ja samalla opettavaanen 12 viikkua.
Silloon ku kaaruun, päällimmäänen ajatus oli että töihin ja reeniihin palaan heti ku vaan suinki pystyn. Aivan kauhia oli ajatella, etten pääse töihin. Niin hullulta ku se kuulostaaki nii tykkään aivan kauhiasti työstäni, avaruuren pääkaupungin laitoshuoltajana. Monelle siivoojan tyä on aivan punaanen vaate. Mutta mä tykkään ja paljo. Ihan paniikis miätiin että jourun olemaan pois työstäni ainaki sen kuus viikkua. Voi ku oliski riittäny se kuus viikua 😕 Nyt on menty 12 ja tällä viikolla torstaina oon ensimmääsen kerran pistäny koko painon jalakani päälle. Kotona koitan kulukia iliman keppiä ja ku meen pihalle nii otan toisen kepin joukkohon. Kipeytyyhän se 😟 mutta pakkohan täs on kävelemään ruveta.
Alakuhun oli melekoonen uhuma päällä ja pääs pyäri lauseet
"Töihin meen heti ku maharollista, kyllä mä jotaki pystyn tekeen"
"Varmahan meen salille"
"Korkeintaan kaks viikkua oon reenaamatta"
"Reenaan ihan älyttömästi käsiä, ku jalakoja ei voi" jne. jne.
Tämmösillä uhumakkailla ajatuksilla rämmiin ensimmääset viikot.
Sitte kun oli reilu kolome viikkua menty, jalaka leikattiin. Olihan kovat kivut leikkauksen jäläkihin. Pikku hilijaa ajatukset muuttuu varovaasemmiksi. Varovasti eteenpäin ja sitte ku kivut hellittää ja niin poispäin. Kaks ja puali viikkua leikkauksen jälikihin suuntasin Liikkuun ja sain sen Veeran tekemän ohojelman.
Siinä vaihees jo maltillisemmin aattelin jos kaks kertaa viikos kävis reenailees käsiä. Alakuun kävinki 2-3 kertaa ja sitte siirryyn kerta viikkoon.
Jaa miksikö ? No alakoo käret, lähinnä olokapäät kipeytyä ja siinä kohtaa iski paniikki 😲 Jos mun käret tuloo kipiäksi nii mun liikkuminen loppuu kokonaan. En pääse enää yhtää mihinkää jollei käret toimi kunnolla. Uhmakas mumma on muuttunu näiren viikkojen aikana kovinki sopeutuvaksi ja maltilliseksi.
Moni on kysyny, miten sun hermot kestää ? Kotona olemisen ? Liikkumattomuuren ? Täysin toisten avun varas olemisen ?
Niin ... kuinkahan se hermo oikee pitää 😏 Kun ei oo vaihtoehtoja !! Jalka ei parane vaikka mä tinttaalisin kuinka, vaikka saisin monta kertaa päiväs itku-potku-raivarin, nii jalan paranemisen kans ei tapahtuusi mitää eristystä. Rikkinäästen luiren, nivelsiteitten, lihasten sunmuiren paranemiseen menöö oma aikansa. Kesti mun hermot sitä tai ei 👌 Jopa mun on ollu pakko sopeutua tähän tosiasiaan 😂
Isäntä on ollu suurena apuna koko tämän aijan. Ollaan käyty vähä retkillä. Laavulla makkaran paistos, markkinoilla, rannalla ja ihan vaan ajelees. Kovasti on vaatinu itteltä paljo, kun aina on pitäny pyytää, viekkö mua sinne ja tänne. Oon aina ollu sellaanen minä itte ihiminen. Ajatuksena, jossen itte saa ja pääse, oon iliman. Nyt on täytyny nöyrtyä ja pyytää. Tosi mones asias on joutunu turvautumaan toisten ja varsinki tuon miäheni apuhun.
Kiitos siitä 💖
Ajatukset on muuttunu paljon näinä viikkoona. Salille meen jos yhtää tuntuu siltä. Oon ja teen varovasti ettei tuu haavereita. Tuota tervettä jalakaa säästän niin paljo ku maharollista, ettei se rasitu liikaa, ettei siihen tuu sitte jotaki rasitusmurtumia tai jotain muuta rasitusvammaa. Ajatukset töistä on myös muuttunu. Tärkeintä nyt on se että jalka paranee kunnolla. Niin kunnolla että pystyn täypainoosesti jatkamaan työssäni, jossa oon sen 8 tuntia päiväs jalakojeni päällä. Yhtään ei parane pualikuntoosena yrittää töihin.
Vielä mennään kaks ja puali viikkua tuon Air Walkkerin kans. Maharollisuuksien mukaan ja kivun sallimis rajoos, iliman keppiä ja askel askeleelta etiäpäin. Seuraava kontrolli on 24.7 ja sitte toivon mukaan alakaa armotoon kuntoutus.
Kuntoutus pitää hoitaa pilikulleen oikeen, että saarahan taas toimiva koipi.
Tyätä se vaatii, mutta minähän en tyätä pelekää 💪😍
Alakuhun oli melekoonen uhuma päällä ja pääs pyäri lauseet
"Töihin meen heti ku maharollista, kyllä mä jotaki pystyn tekeen"
"Varmahan meen salille"
"Korkeintaan kaks viikkua oon reenaamatta"
"Reenaan ihan älyttömästi käsiä, ku jalakoja ei voi" jne. jne.
Tämmösillä uhumakkailla ajatuksilla rämmiin ensimmääset viikot.
Sitte kun oli reilu kolome viikkua menty, jalaka leikattiin. Olihan kovat kivut leikkauksen jäläkihin. Pikku hilijaa ajatukset muuttuu varovaasemmiksi. Varovasti eteenpäin ja sitte ku kivut hellittää ja niin poispäin. Kaks ja puali viikkua leikkauksen jälikihin suuntasin Liikkuun ja sain sen Veeran tekemän ohojelman.
Jaa miksikö ? No alakoo käret, lähinnä olokapäät kipeytyä ja siinä kohtaa iski paniikki 😲 Jos mun käret tuloo kipiäksi nii mun liikkuminen loppuu kokonaan. En pääse enää yhtää mihinkää jollei käret toimi kunnolla. Uhmakas mumma on muuttunu näiren viikkojen aikana kovinki sopeutuvaksi ja maltilliseksi.
Moni on kysyny, miten sun hermot kestää ? Kotona olemisen ? Liikkumattomuuren ? Täysin toisten avun varas olemisen ?
Niin ... kuinkahan se hermo oikee pitää 😏 Kun ei oo vaihtoehtoja !! Jalka ei parane vaikka mä tinttaalisin kuinka, vaikka saisin monta kertaa päiväs itku-potku-raivarin, nii jalan paranemisen kans ei tapahtuusi mitää eristystä. Rikkinäästen luiren, nivelsiteitten, lihasten sunmuiren paranemiseen menöö oma aikansa. Kesti mun hermot sitä tai ei 👌 Jopa mun on ollu pakko sopeutua tähän tosiasiaan 😂
Kiitos siitä 💖
Ajatukset on muuttunu paljon näinä viikkoona. Salille meen jos yhtää tuntuu siltä. Oon ja teen varovasti ettei tuu haavereita. Tuota tervettä jalakaa säästän niin paljo ku maharollista, ettei se rasitu liikaa, ettei siihen tuu sitte jotaki rasitusmurtumia tai jotain muuta rasitusvammaa. Ajatukset töistä on myös muuttunu. Tärkeintä nyt on se että jalka paranee kunnolla. Niin kunnolla että pystyn täypainoosesti jatkamaan työssäni, jossa oon sen 8 tuntia päiväs jalakojeni päällä. Yhtään ei parane pualikuntoosena yrittää töihin.
Vielä mennään kaks ja puali viikkua tuon Air Walkkerin kans. Maharollisuuksien mukaan ja kivun sallimis rajoos, iliman keppiä ja askel askeleelta etiäpäin. Seuraava kontrolli on 24.7 ja sitte toivon mukaan alakaa armotoon kuntoutus.
Kuntoutus pitää hoitaa pilikulleen oikeen, että saarahan taas toimiva koipi.
Tyätä se vaatii, mutta minähän en tyätä pelekää 💪😍
Kommentit