Oon ny kaks viikkua koittanu sopeutua tähän liikkumattomuuteen, meinaa ottaa lujahan. Vaihtoeherot on vaan aika vähis ja jourun tyytyä kohtalooni. Oon nukkunu kaikki univelaat pois, nii jotta neki on muuttunu jo saataviksi 😂 Nyt vielä koipi on nin kipiä, et jourun syämään kolome kourallista särkylääkeitä päiväs ja ne väsyttää, nii et sitä unta vieläki piisaa. Lisäksi varpahis oli jotaki tulehruksen alakua ja sain antibiootti kuurin ja seki väsyttää. Viälä reilu viikko orotellaan, 7.5 mennähän sitte leikkauspöyrälle 😓 sitte on ehkä toivua, että alakaas se toipuminen. Pitkä ja raskas rupiama tuloo mutta toivotahan että saarahan jalaasta niin hyvä että vielä joskus juaksen sen kans. Tämähän on sama jalaka joka on jo ennemmin ollu rikki ja naulattu. Nilikas on kaks naulaa jo ja ny pistetähän jalakapöytähän lisää. Kolomehen kohtahan tuloo ylimääräästä rautaa, jotta saarahan murtumat kuntohon. Kaikesta surkeuresta hualimatta oon niin onnellinen siitä ettei mun pienelle lapsenlapsel
Mitä se on kun aikuinen nainen hurahtaa liikuntaan ? Viiskymppisen naisen matka kohti terveempää elämää Ei mikään fitness päiväkirja, ei menestystarina timmiin vartaloon vaan hikisen kivulias kertomus reenaamisesta