Vuosi pakettiin !

Vuosi alakaa olla loppu vihellystä vailla valamis, on aika summata vuosi 2019. Tästähän ei paljua jää lapsille kertomista. Tämä jää muistoohin vuotena joka oli täynnä tapahtumia joihin ei itte pystyny millää lailla vaikuttamahan. Tavatahan sanua jotta vaikeuret kasvattaa, joo on kasvattanu ainaki ympärysmittaa jollei muuta. On täs tainnu pikkuusen pinnaki kasvaa, se ei taira olla huano asia 😇

Tammikuu polkastiin käyntiin hirveellä taharilla, niinku aina. Kolomeenkymmeneenyhteen (31) päivähän täräytettihin 19 reeniä 💪
Helemikuuhun 17 ja maaliskuuhunki viälä 16
Vauhti oli kova ja into valtava. Päätin olla loppu vuoresta paremmas kunnos ku koskaa.
Huhtikuun puoleen väliin oli tempaastu 7 reeniä  ....

Huhtikuun 14 päivä sitte mumma kompastuu omaan nokkeluuteensa ja sitähän täs kärvistellään erelleen. Olin sairaslomalla 24 viikkua ja 1 päivän. Töitä kokeelin loka-marraskuus, kuutisen viikkua osasairauspäivällä. Olin kolome tuntia töis ja siinäki oli reilu tunti liikaa. Lokakuun lopuus ortopedin tarkastukses, uutta leikkausta suunniteltihin ja sitä orottelen erelleen. Sopii oikee hyvin mun tasaaselle luanteen laarulle, tämmöönen orottelu 😳
Tilannehan kuitenki on se, ettei mulloo muuta vaihtoehtua ku orottaa mitä tuleman pitää. Kasvattaa kuulemma luannetta 😅 melekeen jo hirvittäöä jotta kuinkahan kova musta tuloo viälä enneku tua koipi on kunnos ! Kahareksan kuukautta ja 17 päivää on menny ja jalaka ei oo hetikää kunnos ja siihen ku joku vääräleuka sanoo jotta murtuma paranoo kuures viikos, nii tartten kaiken taharonvoimani jotten tirvaase nokkahan. Ny täytyy vaan uskua jotta hilijaa hyvä tuloo 👌

Heinäkuun 24 päivä otettiin viimmeenenki tuki jalaasta pois. Kipsi/airwalkker oli ollu kaikkiaan kolome kuukautta ja 10 päivää. Sitte alootettihin armotoon kuntoutus, fyssarin valavovan silimän alla. Heinäkuun loppuun sovitettiin 6 salireeniä ja 15 kävely lenkkiä. Lenkit oli aluuksi tosi lyhkääsiä 500 metristä, 900 metriin. Kolome tai neljä lyhyttä pätkää kävelin joka päivä ja pieniä sali harjootuksia, tarkasti ohojeetten mukahan. Elokuus jatkettihin 10 sali reeniä, 30 kävelylenkkiä ja pari kertaa pyöräälemäs. Ihan kaikkeni tein jotta paraneminen sujuus maharollisimman hyvin ja nopiaa. Ei se siltikää sujunu. Alakaa päältä sanottihin että murtuma joka tuos jalakteräs oli, on yks kaikkein vaikeiten paraneva ja niinhän tua näyttää olevan 😓  Ehkä vielä joskus jalaka on kunnos ....

Syyskuu jatkettiin samalla tatsilla, kävelylenkkiä , salia, pyöräilyä ja kokeilin uintiaki 👍 Toipumista tapahtuu koko ajan mutta hitaasti, niin valtavan hitaasti. Olin toiveikas, kyllä tämä varmaan tästä kun pääsöö vaan töihin taas kiinni ja normaalihin elämän rytmiin, nii varmasti paraneminenki nopeutuu 😇 Niinhän sä mumma luulet .... 😳

Lokakuun eka päivä palasin töihin. Kiitos työnantajan paluu oli maharollista osapäivääsenä. Kolome tuntia päiväs ja jo ekana päivänä jouruun toteemaan ettei se kolome tuntiakaan suju ongelmitta. Pakko myöntää jalka ei oo erelleenkää kunnos ja noinki lyhyt työpäivä oli välillä torellista tuskaa. Töiren alakamisen jäläkihin reenaaminen ja liikkuminen jäi tosi vähääseksi. Piti pitää huali siitä että seuraavana päivänäki oli työkunnos eres jotenki nii ei paljo ylimääräästä liikuttu. Lokakuus ainuastaan 4 salireeniä ja 7 kävelylenkkiä, joka on kyllä tosi vähä. Mutta kun enempään ei pysty, nii ei pysty.



Lokakuun loppu oli kaoottinen kaikin puolin. Suru astuin päällimmäiseksi elämään ja mistään muusta ei tahtonu tulla mitää. Suru on niin musertava tunne, että se peittää alleen kaiken. En eres yrittäny mitää urheilusuorituksia, turha ittiänsä on ruaskia yhtää enempää täs kohtaa. Kävelyllä käytiin kun siltä tuntu ja tehtiin vaan asioita jotka ei kuormittanu mieltä ja kroppaa. Keskityttiin olemiseen 😥


Marraskuussa olin töissä 3 viikkoa ja salilla kävin tuulettaas päätäni 4 kertaa ja kelien huonontues lenkkejä tuli vaan 2. Vähäki on hyvä, parempi ku ei mitää 💪 Marraskuun lopuus jäin "kesälomalle" ja sain aikaa surulle ja ittelle. Surutyön tein kotona siivuamalla. Kukin tyylillään 😏

Joulukuu toi myös muutoksia sali kuvioihin 😔 Veera veti meille Tanhupalleroille viimmeeset reenit. Me iloonen ja meluunen nais joukko saateltiin itkien, Veera kohti uusia tuulia ja haikeena mutta onnellisena päästettiin Veera kohti uutta. Kaikkea hyvää 💖 Ikävä on kova mut onneksi pirät meistä erelleen huolta. 

Eileen käytiin neljän naisen voimin vetämäs kinkunsulatus reeni. Hyvin me verettiin ja kaikki tehtihin niinku olis Veera ollu komentamas. Vuosi on hyvä lopettaa reippaaseen Tabata reeniin 💪 Sovittihin että jatketaan porukalla reenaamista vaikka koutsia ei paikalla ookkaa. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin toteutuu ...

Nyt kun kävely sattuu ja tukka on huonosti, on hyvä suunnata katse jo ens vuoteen. Liikun treenipäiväkirja kaivetaan kaapista ja alootetahan sen täyttäminen heti tammikuus. Palaan myös työelämään 7.1 ja kiitollisena työnantajalle, pääsen joksikin aikaa toisenlaisiin töihin. Joka maharollistaa jalaan toipumisen paremmin. Pitäkää peukkuja ettei uutta leikkausta tartte enää kauhian kauaa orottaa 👍

Kiitos jokaaselle lukijalle 💗 Vuosi on ollu tosi raskas ja erilaanen ku olin aluunperin aatellu. Nyt toivon parempaa ens vuotta just mulle ja sulle 🙏😍 Kyllä kaikki vielä järjestyy, pitäkää hualta ittestännä ja myäski toisistanna. Huomisesta ei koskaa tiärä.

Mumma kiittää ja kuittaa 💗😘
#mummareenaa 

https://www.liikku.fi/kuntosalit/seinajoki  
http://www.ptveerasvansjo.fi/  
https://www.facebook.com/pg/valiniemi/photos/