Kerron vielä vähän taustaa ittestäni, niin pääsette kyytiin ja tierätte kuka mä oon. Ihan tavallinen pian, pian viiskymppinen nainen. Kolme lasta on kasvatettu aikuiseksi ja saatettu maailmalle, omilleen. Kuten blogin nimestä voi päätellä niin yksi lapsenlapsikin mulla jo on. Mumman silmäterä, pieni prinsessa on kohta 2.5 vuotta. Kaikki kolme lastani ovat onneksi saaneet noita "liikuntageenejä"huomattavasti enemmän ja ennemin kun äitinsä. Aina ovat kovasti koittaneet kannustaa muakin liikkumaan, mut kuuroille korvillehan se on mennyt :/
Kaiken näköösiä ja kokoosia liikunta välineitä ja vempaimia mulla on ja on ollu huomattavan paljon :D Kuntopyörä on toiminut lähinnä pyyheliinan kuivaustelineenä, jumppapallo on ollu lähinnä tiellä jne. jne. Ei ole tullut käyttöä vaikka kaikki mahdollinen on pitäny saara ja hommata. Aikani niitä sivuun potkittuani, oon vieny ne kirpparille ja taas ostanu uusia. Yherenmoonen kierre se on seki :)
Sitte mitä tuohon liikunnan harrastamiseen tuloo nii kaikenmoosta on kokeiltu pyöräily, kävely, juoksu, sauvakävely, rullaluistelu, hiihto, kahvakuulailu, aerobikki, jooga ja monta, monta muuta. Kerta tai kaks on kiinnostus riittäny ja sitte loppu. Kävelyn alotan noin kerran kuukaures ja käyn kerran. Voi hyvän tähäre kuinka seki on hankalaa. Selityksiä kyllä löytyy, miksei jotaki voi tehä. Jos liikkuusin yhtä tehokkaasti ku selitän, nii oisin huippukunnos !
Erittäin runsas tupakointi ja kahvin juonti on ollu vuosia mukana kuvioissa. Ovat kauheen tehokkaita pitämään nälän pois. Uskokaa tai älkää ihminen voi elää valtavan pitkiä aikoja pelkällä kahvilla ja tupakalla. 60-80 tupakkaa ja n. 20 mukillista kahvia päivässä ja ruokaa ei tarvi ollenkaan. Aika tappava yhdistelmä pitemmän päälle käytettynä. Huh, itteeki hirvittää näin jälkeenpäin aateltuna.
No tupakoinnin suhteen tuli kiintiö täyteen tarkalleen 24.10.2012 kello 16.30 viimeset henkoset verin sillon ja siihen se loppu (Y) Kahvi väheni ihan itestään siinä sivus kun ei enää polttanu. Nykyään pärjään 4-5 mukillisella päiväs ja välillä vähemmälläki.
Paino on koko elämän ollu hyvin alakanttiin ja pienikin vastoinkäyminen, huono fiilis ja kaikki mielialaan vaikuttava vei aina ekana sen lopunki ruokahalun. Ruokailutottumukset oli sen kaiken kahvin ja röökin kanssa kerta päivässä jotain kiinteetä. Aina on menty koko päivä tonne ilta kuuteen ilman syömistä ja sitte syöty ja mahdollisimman epäterveellisesti. Oon siis eläny erittäin epäterveellisesti ja laiskasti aina. Ilmeisesti sitäkin lajia tuli kiintiö täyteen ja nyt on uusi suunta elämässä.
45 vuoden ikä, alkavat vaihdevuosi oireet, tupakanpolton lopettaminen ja epäterveellinen elämä alkoi näkyä kropassa :/ Painoa tuli ekan tupakattoman vuoren aikana huikeet 26 kiloo :/ Voi hyvä tavaton kun oli raskas olo. Kuinkaan ei ollu hyvä olla, vaatteet kiristi ja puristi ja pää ei meinannu ollenkaa tajuta sitä että en sovikkaan enää niihin yläaste aikasiin farkkuihin. 3 vuotta kärvistelin itteni kanssa ja yritin sopeutua uuteen suurempaan minään. En sopeutunu :/ en sitte millää. Jotain oli tehtävä ja nopeesti kun ei se paino itestään mihinkään katoa.
 | |
| Tässä mä olen ! |
Siitä se ajatus sitte lähti ! Koko loppu elämän kestävä muutos. Siitä kertoilen huomenna enemmän. Sen verran jo tässä vaiheessa paljastan että yksi parhaista päätöksistä jonka oon tehny
Kommentit