Lenkkarit naulaan ...

Aika mitään sanomaton syyskuun viimeenen viikko on saatu päätökseen ja alotettiin (toivottavasti) loistava lokakuu 🍂🍂Raskas työ on vaatinu oman osansa mumman jaksamisesta ja tällä kertaa se osuus on ollu suuri. Reenataan enämpi sitte taas ku jaksetaan 👌
Perjantai meni huilates ja palautues. Pitkät päikkärit ja rentua makoolua koko ilta 😉 tuli tarpeeseen ja teki hyvää. 

Lauantai ehtoona, sauna kuumeneen ja lenkki kamppeet päälle ja juokseen. Ihan mahtava ilma ja pimiä ku ..... sanonko missä ? No en sano 😉 Juoksu suju ku tanssi. Askel oli kevyt, ei ottanu mihinkää kipiää, ei hengästyttäny, ei noussu sykkeet, eikä nii mitää ongelmaa missää 🏃 Olis voinu päästellä vaikka kuinka pitkään. Ai että ku oli loistava fiilis lenkin jälkee 😍👍  Tunne oli et voisin juosta vaikka maailman ääriin  ja  ei muuta ku innokkaana orotteleen huomista lenkkiä ...... 

Sunnuntain suoritukseen lähin reippaasti jo päivänvalos. Lämmittely tuntu jo tuskaselta 😓 Jalat oli tukkoset ja painoo ainaki tonni kappale. Juoksu ei kulukenu, ei sitte yhtää 😕 Juoksin, kävelin, juoksin ja taas kävelin. Kumpikaa ei tuntunu hyvältä. Jokapaikkaan otti kipiää, jalakoja jaksoo härintuskin nostaa ja jokaanen pienini hölökkäpätkä nosti sykkeen ihan tappiin. Juu ei, tänään ei ollu mun juoksu päivä ja kotiin päästyä olin valamis nakkaamaan lenkkarit tuonne luomahan, ku virtaaki justihin nii vilikkaasti. Maltoon miäleni ja pistin kuiteski kengät vielä eteeseen orottamaan huomista ja uusia reeniä. 
Näin se vaan on toisinaan sujuu ja toisinaan taas ei. Ärsyttää ihan helkkaristi, mut minkäs teet. Kun ei kulje niin ei kulje. Huomenna uus päivä ja uus yritys 💪😉