#mummareenaa

Mun periaate on jotten harrasta mitää sellaasta lajia jota en osaa sanua. Kaikki varmahan tiätää, jottei etelä-pohojalaasis aakkosis oon ollenkaa reetä (D) sitä ei kirijooteta, eikä varsinkaa sanota. Nykyään on ihan kauhiasti kaikkia ulukomaan kiälisiä lajia ja semmoosihin ei voi mennä kun ei osaa eres sanua. Tää oli tämmöönen johoratus mun uutehen kulukuneuvohon. Pistin viime pyhänä Torihin ilimootuksen jotta haluan sellaasen ostaa ja maanantaina sitte kävin ostaas tuosta Kärjenmäjeltä.  Siinä se ny on ja kyllähän mä tykkään. Sillä pääsöö justihin nii kovaa ku jaksaa potkutella. Joku sellaanen helapompi nimi sillä sais olla ku tua KickBike on aikalailla siinä kipurajalla sopiiko se suuhun vai ei 😅 nimestä hualimata tuo on just mun juttu 👌 Tiistaina startattiin Veeran kesäreenit 💪😍 On näitä orotettuki. Tua Boot camp oli sitte kans vähä hiinä ja hiinä osaako sitä sanua ja pystyykö siksi osallistua 😀😀  Pakko se oli googlettaa jotta tiäsi mihinkä oli menos. Ai että...

Kävin tänään tekees neitsytmatkani kickbikella 👌 Voi että oli mukavaa. Aluuksi pikkuusen jännitti, et pysyykö se lapaases tua värkki. Hyvin pysyy ja välillä menin täysiä ja välillä hilijempaa. Sellaasen 7 kilsaa potkuttelin ja tykkäsin nii maan perusteellisesti. Pyöräälyn kans en oo oikee koskaa päässy sinuuksi. Ja jostaki kumman syystä pyärällä pitää ajaa aina täysiä 😓 Sitte ku pääsöö määränpäähänsä nii hikuaa ku piäni porsas, ku taas tuli poljettua nii kovaa. Pyärällä ei vaan pääse hilijaa 😅 Aina tuuloo vastaasta ja pelekkää ylämäkiä kaiken aikaa. Tuskaasta ja vaivalloosta mun makuhun.  Yhtehen aikahan rullaluistelin paljo ja siitä tykkäsin kauhiasti. Sitte vetääsin kunnon lipat. Toinen kylyki kokonaan maantie ihottumas ja solisluu lähti siooltaan. Siitä jäi kammo ja luistelut jäi. Uuret rullikset olis kaapis mut ei saa ittiänsä enää liikkeelle niillä 😕 Tää potkuttelu vei kyllä mennessään. Ai että, pääsi kovaa, sai liikettä ja himmaalla sai ku siltä tuntuu. Minä ta...

No niin nyt oon viikon pureskellu kaikkee tapahtunutta. Mullon teille sekä hyviä, että huonoja uutisia. Hyvä uutinen on se, että syy jumittaviin takareisiin löytyi. Ja huono uutinen on se että en osaa juosta. Täytyy opetella uurestaa juoksemaan oikeella tekniikalla 👌 Ei ihan välttämättä ihan piece of cake. Mumma 50-vee ei välttämättä opi enää uusia taitoja 😔 mutta kokeellahan, sittehän sen näköö.   Viimme postauksen lopetin aivan mahtavaan jalkareeniin. Jonka seurauksena taisin pari seuraavaa päivää itkeä hiljaa 😳 Tulihan taas paikat  kipiäksi. Mut ......... ei hyötyy Vai miten se meni 😉 Torstain reenit jäi suosiolla väliin ku ei liikkumaan päässy  Perjantaina suuntasin Aktiivifysioterapiaan ja toiminnalliseen alaraajatutkimukseen http://www.seinajoki.aktiivifysioterapia.fi/  Ensi tutkittiin nuata jalakoja ja sitte juoksumatolle Kamerat kuvas ja minä hölökkäsin. Kävelin ja hölkkäsin, sitte istuttiin alas kattoon kuvia Suvin ja Juuson kans. Sieltä se vika ...

Päivällä olin ensi treffaas aktiivifysioterapian Suvia ja harkkari Juusoa http://www.seinajoki.aktiivifysioterapia.fi/ Tehtiin harjotuksia keskivartalolle, jota vahavistamalla saaraan juoksuasento pysymään kunnos joka taas osaltaan auttaa jumituksiin. Nua on vähä sellaasia asioota et pitääs jokaasen tietää, muttei itte kuitenkaa hoksaa. Esim. ku seison normaalisti nii polovet on lukos ja se kiristää just nuata takareisiä. Yks käynti sielä vielä ja uskon et ku teen niitä harjootuksia säännöllisesti mitä sielä näytettiin ja näytetään nii luulis et alakaa takajalaat helepottaa 👌 Päätin tänään lähtee koittaan onko yhtää paree päivä ja olihan se.  Oon ny viimme kuukauret keskittyny kasvattaan habaa ja pienentään alleja 😀, mitää mullistavaa muutosta ei kummaskaa oo näkyvis 😉 Tänään kuitenki uskaltauruun koittamaan miltä jalakareeni tuntuu, piiiiiiitkän tauon jäläkeen. Ja tuntuuhan se 😅 Son kyllä raskas ja taas tuntuu het alakumetriillä, ettei pysty, ei kykene. Mulla ei kuitenka...

Kuva lainattu netistä Viikkon reenit ei oikee oo alakanu niinku ois pitäny. Eileen olis pitäny olla kentällä juoksees coopperintestiä kello 17.00. Minä saavuin kotiin 16.50 ajettuani Turusta kotiin, muutaman pysähryksen taktiikalla. Jalat aiva pökkelöönä, totesin ettei kannata lähtiä kentälle. Juoksusta ei olis tullu mitää. Olin niin kovasti orottanu sitä coopperia, ku oon viimmeeksi yläasteella juossu sen. Olis ollu hienoo nähä olisko tulos ollu paree vai vielä huonompi. Silloon olin ihan surkia, siinä lajis. Tänään se sitte tapahtu 😕 niin paska reeni ettei mitää rajaa. Koko päivän suunnittelin salille menoa, fiilis oli hyvä ja intoa piisas. Joku asia, kirje postilaatikos, puhelu, tapaaminen ei toivotun henkilön kans tai joku muu asia, saa fiiliksen katoomaan ja sen jälkeen reenifiilis on tipotiessään.  Se on välillä ihan pirun pienestä kiinni Lähärin kuitenki salille ja ensimmääsen 20 minuuttia istuskelin koutsin kans höpöttelemäs. Siinä vaihees tökkiki jo oikee tosissaa...

Viikko alakoo vapaapäivällä ja voi kuulkaa kuinka etevä mä oon laiskottelemaan. Ensi olin koko päivän tekemättä mitää ja sitte vähä huilasin. Käytin käytännös  päivän välttelemällä kaiken näkööstä tekemistä ... Illalla sain ku sainki itteni liikkeelle ja oikee kuulkaa fillarilla salille. Matkahan ei kauhian pitkä oo, mut saavutus se on tämäki ihimiselle joka tarvii kaikkeen siirtymiseen auton.  Ilima oli erelleen aivan mahtava ja mikäs siinä oli pyöräilles ... täysiä 😳 Mä en ymmärrä miksei pyörällä voi ajaa sille rauhallisesti ja hiljaa. Pakko mennä aina niin lujaa ku vaan jaksaa polokia. Perille ku pääsöö nii hiki virtaa ja on aiva pualikuallu 😕 Pitää ruveta opetteloon  Tuskaasen kuuma ilima ja hikipääs pyöräälty salimatka 😅 ja mikä ihana ilmastointi meirän Liikus 😍 Kyllä oli hyvä vetää käsireeni läpi vaikka lämmin oliki, nii ei yhtää ollu tuskaasta. Painoja koitin pikkuusen lisäällä, ku alakoo olla vanhat jo kevyitä 💪 Hyvä reeni ja reippaasti pyörällä ko...

Kuva lainattu netistä Viime postauksen jälkeen on sattunu ja tapahtunu. Varsinki sattunu 😟 En oo mikää asiantuntija mutta sen viimeesen mäkireenin ja seuraavan päivän palauttavan kävelyn jälkeen meni 5 päivää. Siis oikeesti 5 päivää enneku ensimmääsen kerran laskeuruin portaat ilman tuskaa alas. Näin maallikkona voisin aatella et palautumisen kans on jotaki ongelmaa. Mene ja tierä, mut nyt syy tähän jumitukseen selvitetään. Tavalla tai toisella. Viimme viikolla juoksuryhmä kokoontu poikkeuksellisesti jo maanantaina. Jalat ei täysin kivuttomat ollu, mut lähin mukaan tekeen sen mihin pystyn.  Tunnin aiheena oli juoksijan voimaharjottelu. Lämmin ilima hellii meitä ryhymälääsiä ku verettiin rengasta, pyöritettiin traktorinrengasta, askelkyykättiin kuulan kans, hölkättiin mäkee ylös, "vispattiin" köyttä, tehtiin vinoja vatsoja kahvakuulan kans, heitettiin kuntopalloo ja mitä kaikkee muuta 😅 Muistakkaa mitä kaikkia me tehtii, mut olihan tehokasta. Hiki virtas ja jossai...