Parin viikon hiljaisuuren jälkeen aattelin pikkuusen kertoo missä mennään. Oman elämän palaset on hujan hajan levällään ja aika mustanpuhuvia tällä hetkellä. Reenit on jääny yhteen per viikko 😟 Mun ajattelumalli mones asias on hyvin suoraviivaanen ja selekiä. Esimerkiksi työssä jaksamiseen mun ajatus on ollu, et meen töihin ja teen hommat niin hyvin ku osaan ja that sit. Nyt jourun pikkuusen tätä asiaa pohtimaan toiselta kantilta. Henkinen väsyminen iski, ei riitä voimat tällä hetkellä oikee mihinkää. Ei töissä, ei reeneissä eikä oikee mihinään.
Koitan täs pikkuhilijaa saara väriä elämään. Kokoilen ajatukseni ja yritän saara itteni salille ja reenien pariin takaasi ens ja seuraavan viikon aikana. Lähen pihalle ja koitan puristella päältäni tän väsymyksen viitan. Tästä on suunta vaan ylähä päin. Päivä kerrallaan ja sillee. Minä nousen täältä ku Feeniks lintu 🐦
Kommentit