Siirry pääsisältöön

Tekstit

MOON TÄÄLÄ !

Mumma täälä MOIIIII !!!  Varmaan moni on aatellu että oon heittäny hanskat naulaan ja lopettanu liikkumisen ja kirjoottamisen. Nii melekeen oonki, mut en sit kuitenkaa. Lähes vuosi viimeesestä postauksesta 😳 Tosi pitkä aika, mut nyt oon täälä ja aijon kertoo missä mennään Nyt asiaan, viimmeenen päivitys kertoo kuinka reeni kuluki ja mumma nautti. Sitä riamua ei kuiteskaa kauhian kauaa kestäny. Rupes tulohon viime vuoren loppupualella kummallisia kipuja, joka puolelle kroppaa. Välihin ei kaffikuppia saanu aamulla nostettua ku oli käsi kipiä. Välillä tuskaalin koipieni kans ja tua murtuma ei ottanu parantuakseen. En tiätenkää tuntemuksistani kellekkää puhunu mitää, ku aattelin jotta muston tullu luulosairas tai sitte on tullu yliherkäksi kivulle, enkä kestä enää yhtää pienintäkää kolotusta ... Lokakuussa työterveydestä otettiin yhteyttä ja haluttiin kartottaan mun kipulääkkeitten käyttöö 😬 sain aijan työterveyshoitajalle. Menin vastaaotolle ja juteltiin koiven kunnosta. Torettiin että
Uusimmat tekstit

Reeni kulukoo ja mumma nauttii

  Pikku hiljaa alakaa reenit kulukemaan ja into kasvamaan. Ollaan uuren koutsin kans eletty sellaasta etsikkoaikaa ja kyllä me toisihimma totutahan 😀 Tunnettu on jo pitempään mutta yhteistyö alootettihin silloon heinäkuus    Hän on Sari 😍 Fysioterapeutti Kuntosalivalmentaja Psyykkinen valmennus  Valmennus Kestävä Keho tarjoaa mm. seuraavia palveluita: Kestävyysvalmennus, Kuntouttava valmennus, Terveysliikunta & elintapasairaudet, Psyykkinen valmennus Nainen paikallaa, suurella syrämmellä, iloosella asenteella, asiakasta kuunnellen, niillä eväin me kuljetaan yhteistä taivalta 💪😘 Käy tutustuus alla olevista linkiistä Sarin fase ja insta sivuuhin https://www.facebook.com/valmennus.kestavakeho.7/about_details valmennus_kestava_keho   Heinäkuu oli vielä hilijaasta aikaa reeni rintamalla. Yks  pyörälenkki, kaks salireeniä ja viis kävelylenkkiä. Ei paljo mut enempi ku hetkeen 😉 Ilimat on ollu suosiolliset lenkkeilyyn ja elokuulle kertyki 14 kävelylenkkiä. Paukanevalla, joupiskalla,

Laiskamato

Huono omatunto vaivaa ja siksi tulin tunnustaan tekoseni 😳 Neljä kokonaasta viikkua, eikä yhtää liikuntaa koko aikana. Aika pelottavaa, vai mitä ? Ei lenkkiä, ei pyöräälyä, ei salia, ei oikeestaan ees kunnon aikomusta siihen suuntaan että jotaki tekis. Mikä mua vaivaa ??? Ei mua mikää vaivaa, tai vaivaa laiskuus ja saamattomuus 😲 En tierä onko ny se hetki kun myllynkiviäki raskaamman viimme vuoren väsy isköö ihan totaalisesti. Henkisesti niin raskas, ettei mitää rajaa. Kun kaikki alakoo muutoon olemahan reilas nii iski se korona ja esti mua tapaamasta perhettä, lapsia, lapsenlapsia, miniöötä ja kaikkia, joita olin nii kauhiasti kaivannu 😥 No täston suunta vaan ylähäpäin 💪 Oon koittanu olla ittelleni armollinen ja tunnustaa, että vahavinki väsyy välillä. Ja eikö se ollu niin notta lihas kasvaa levos 😂 Mun lihakset täytyy olla ny julumetun kokooset ku oon näin kauan levänny 😅 Vietin aivan loistavan pikku loman lastenlasten kans 💖💛 Mistään ei saa niin paljo voimaa ja virtaa ku näi

KAUPUNGIN KOVIN KÄVELIJÄ !

Kesä tuli 💛 Kaikin pualin erikoosen kevähän jäläkihin saatiin kesä. Harrastukset on kovasti muuttunu tämän poikkeustilan aikana. Sali käynnit on jääny kokonaan pois 😕 ja liikuntaa on harrastettu ainuastaan pihalla. Huhtikuulle kertyi 24 harjootusta, jokka oli kaikki kävelylenkkiä. Toiset pirempiä ja toiset lyhempiä. Siskoon kans yhyres lenkkeeltiin ja seurattihin luannon heräämistä kevääseen. Kuljettihin mettäpoluulla, portahis käytihin, asfalttiteitä ja kaiken moosia eri lenkkipolokuja kulutettihin koko huhtikuun aijan. Kilometriä tämän kuukauren aika kerty huikeet 151,3 km 💪 Se ei oo huano ku aattelloo etten nii kauhiasti tuosta kävelystä piittaa, ku maisemat vaihtuu nii hitahasti. Melekeen vois sanua jotta harrastan kävelyä 😀 Nuahin kilometriihin sai toisenki kerran heittää Hokat koipihin ja ottaa yhyren jos toisenki askelehen 🏃 Luonto näytti kyllä kaikki parahat pualensa näiren kävely kuukausien aikana 😍 Oli huanojaki ilimoja, mutta siltiki käveltihin. Mutta ensimmäästä kerta

Mumma täälä, Moikka vaan !!

Reilun kolomen kuukauren hiljaaselon jäläkehen, aatteelin kertua kuulumisia. Päivittämättä jättäminen on ollu tietoonen valinta. Suru kaikesta tapahtuneesta päällimääsenä ja ajatukset täysin sen asian ympärillä.  Päätin tuumata ja kattua onko elämällä mulle mitää mukavaa annettavana ja kerätä voimia.  Voimat oli aiva finaalis niin henkiset ku fyysisetki. Surutyö, äitin asunnon tyhyjäys ja kaikki siihen liittyvä otti voimille ja paukut ei riittäny mihinkää, ei oikee eres nuahin hommihin, jokka oli pakko teherä. Elämä rullas rarallaan ja jatkuu kaikesta hualimata, vaikka suuresti sitä epäälin kaiken jäläkihin. Alootetahapa tammikuusta. Ihan niinku joka vuasi, tammikuu alakoo kovalla faartilla. Lenkkiä ja salia joka päivälle. Tanhupallerootten reeniis, omia reeniä ja kaikkihin reenien väliihin kävelylenkkiä. Hyvin reipashenkinen vuaren alootus. 7.1 palasin taas töihin, yli kuukauren "kesäloman" jäläkihin. Töihin oli mahtava palata ja kun sain aloottaa mukautetus, kevyemmä

Vuosi pakettiin !

Vuosi alakaa olla loppu vihellystä vailla valamis, on aika summata vuosi 2019. Tästähän ei paljua jää lapsille kertomista. Tämä jää muistoohin vuotena joka oli täynnä tapahtumia joihin ei itte pystyny millää lailla vaikuttamahan. Tavatahan sanua jotta vaikeuret kasvattaa, joo on kasvattanu ainaki ympärysmittaa jollei muuta. On täs tainnu pikkuusen pinnaki kasvaa, se ei taira olla huano asia 😇 Tammikuu polkastiin käyntiin hirveellä taharilla, niinku aina. Kolomeenkymmeneenyhteen (31) päivähän täräytettihin 19 reeniä 💪 Helemikuuhun 17 ja maaliskuuhunki viälä 16 Vauhti oli kova ja into valtava. Päätin olla loppu vuoresta paremmas kunnos ku koskaa. Huhtikuun puoleen väliin oli tempaastu 7 reeniä  .... Huhtikuun 14 päivä sitte mumma kompastuu omaan nokkeluuteensa ja sitähän täs kärvistellään erelleen. Olin sairaslomalla 24 viikkua ja 1 päivän. Töitä kokeelin loka-marraskuus, kuutisen viikkua osasairauspäivällä. Olin kolome tuntia töis ja siinäki oli reilu tunti liikaa. Loka

SURU ON KUNNIAVIERAS

Ajattelin kertoa kuulumisia, vaikka mitään liikuntaan viittaavaa en oo suorittanu muutamaan viikkoon. Kun henkisesti ei voi hyvin, ei mistään tekemisestä tuu mitään.  Läheisen sairaus ja kuolema, pistää kaiken ihan uusiksi. Kaikki mikä on tähän asti ollu tärkiää ja merkityksellistä, on menettäny merkityksensä. Tuntuu kun tää peruskuntolenkki ei loppuusi ollenkaan 😥 Jokainen askel on raskas ja välillä tuntuu että suru musertaa alleen. Elämään jäänyttä tyhjiötä, ei pysty täyttämään millään ja pelkästään sängystä nouseminen on ponnistus joka vastaa, reipasta reeniä, normaali oloissa.  "Päivää kerrallaan ..." "Itke, se helpottaa ..." "Suru helpottaa, aikanaan ..." Lohduttavia sanoja, kosketuksia, eleitä ja ilmeitä, osootuksia siitä että ympärillä on välittäviä ihmisiä 💔 Niistä tuloo hyvä olo, vaikka siinä hetkes ne itkettääki 😪 Pahinta mitä ihiminen voi surun hetkellä teherä, on ohittaa se tilanne, kun mitään ei olis tapahtunukkaan. Jollei pysty tai