Reilun kolomen kuukauren hiljaaselon jäläkehen, aatteelin kertua kuulumisia. Päivittämättä jättäminen on ollu tietoonen valinta. Suru kaikesta tapahtuneesta päällimääsenä ja ajatukset täysin sen asian ympärillä. Päätin tuumata ja kattua onko elämällä mulle mitää mukavaa annettavana ja kerätä voimia. Voimat oli aiva finaalis niin henkiset ku fyysisetki. Surutyö, äitin asunnon tyhyjäys ja kaikki siihen liittyvä otti voimille ja paukut ei riittäny mihinkää, ei oikee eres nuahin hommihin, jokka oli pakko teherä. Elämä rullas rarallaan ja jatkuu kaikesta hualimata, vaikka suuresti sitä epäälin kaiken jäläkihin.
Alootetahapa tammikuusta. Ihan niinku joka vuasi, tammikuu alakoo kovalla faartilla. Lenkkiä ja salia joka päivälle. Tanhupallerootten reeniis, omia reeniä ja kaikkihin reenien väliihin kävelylenkkiä. Hyvin reipashenkinen vuaren alootus.
7.1 palasin taas töihin, yli kuukauren "kesäloman" jäläkihin. Töihin oli mahtava palata ja kun sain aloottaa mukautetus, kevyemmäs tyäs nii se sujuuki paljo kivuttomammin ku viimme kerralla. Olin ollu kaks tuntia töis ku sairaalasta soitettiin ja ilimootettihin jotta jalaka leikatahan perjantaina 17.1 Päiväkirugianosastolla muutama ruuvi pois ja ehtooksi kotia. Johan mä taas kerkesin saara reenit ja tyät alakuhun ku ne sitte tyssäs hetkeksi.
Leikkaupäivän aamuna suuntasin sairaalanmäelle kymmeneksi. Valmisteltiin leikkukseen ja tyttö meinas et pitää ottaa sormukset pois sormesta. Arvakkaa lähtikö ? Ne on sormehen pistetty 20 kiloo sitte, nii irti ei lähe 😏 Ei niitä sit tarvinnukkaa ottaa 😅 Orotin KOKO päivän. Tiäsin et kolmelta menöö paikat kiinni ja alkasin suunnitella kotia lähtöä, mut kappas vaan 14.20 mut haettiin saliin.
Kaikki rensselit kiinni ja selkäytimeen puurutusaine. Kolome pientä viiltoo jalkaan ja "Makitalla" ruuvit pois. Tikit ja heräämöön orottamaan puurutuksen loppumista. Koko operaatioon meni 30 minuuttia, siitä ku lähin orotushuoneesta, siihen ku siirrettiin heräämöön.
Viereeses kuvas näkyy nua punaasella merkityt ruuvit jokka otettiin pois ja toi levy ruuviinensa vielä jätettiin. Nopia operaatio ja taas sai aloottaa toipumisen. Kepiillä kävin syömäs ja kävelin autolle ja kotona heitin ne nurkkaan jo samana iltana. Ei huvita kepitellä enää ja sitä paitsi lääkäri sanoo että liikkeelle heti ! Kaks viikkua sairauslomaa ja paluu onneksi nopiaa, normaalihin arkehen.
Olin leikkauksen jäläkeen kolome päivää aiva rauhas ja tiistaina sitte tehtihin lenkki, 3,4 kilsaa 💪 Hyvin meni ja ei kauhiasti kipeytyny. Tammikuulle kerty lenkkejä kiitettävät 14, ei ne kovin pitkiä ollu mut lenkkiä kuiteski. 5 kertaa kävin Liikussa reenaamas, ennen leikkausta, joten ihan jees alootus tälle vuotta.
Helmikuulla jatkoon kävelyä. Syystä tai toisesta, salihommat ei nyt kiinnostanu 😕 Ehkä nyt on joku, turhautuma kun ei oikee mitää saa tehtyä kunnolla. Kaikki reenit menöö vähä mukautellen koivelle sopivaksi, eikä enää huvita 😠 Salille sain itteni vaan kaks kertaa koko kuukauren aikana ja se ärsytti itteeni oikee tosissaan 😨 Lenkkeilin 10 kertaa ja kilometriäki kerty liki 28. No eihän se paljo oo mut ei sovi hötkyyllä.
Ilimat oli hyvin vaihtelevat, välillä kevääset, välillä hyvinki talaviset. Toisinaan oli nastalenkkarit ja toisella kertaa mentiin kesälenkkariilla, mutta joka tapaukses lenkkeiltiin. Oli niitä huilipäiviäki, joskus monta peräkkäin ja joskus taas ei yhtää. Mutta likkeellä koitettiin pysytellä !
Kävin fyssarilta hakees ohojeita jalaan kuntoon saamiseksi. Parempaan päin se menöö koko aijan ja toivua erelleen on. Kuten monasti oon sanonu, oon niin valtavan kärsimätöön, etten millää jaksaasi orottaa sitä päivää, kun ei yhtää ota kipiää, eikä tartte yhtäkää särkylääkettä koko päivänä. Varmaan seki päivä vielä tuloo ku kerkiää 👌 Kesää kohti mennähän kovaa vauhtia ja lenkkeily kelit paranoo koko aijan.
Maaliskuulla on kävelty siskon kans oikee urakalla. 5 lenkkiä viikkoon. Kilometrejä kerty kuukaurelle 75,5 Ollaan otettu tavootteeksi se 5 kilsaa/lenkki. Ku on oikee komia ilima nii huamaamatta menöö kahareksanki tuasta vaan. Onneksi eres lenkkeely onnistuu hyvin.
Tua saamarin Korona (Covid19) tuli sotkemaan lopukki reeni suunnitelmat 😠 Mä en tuahon aiheeseen mee yhtää sen enempää, siitä tuloo joka tuutista, aiva kyllästymiseen asti. Sen vaan sanon et kyllä sapettaa niin suunnattomasti tälläänen. Toiveikkaana orotan kesää ja sitä että siitä päästähän erohon ja elämä menöö taas normaaliihin uamihinsa.
Arvakkaa kuulkaa kuinka lujaa ny teköö salille miäli, ku sinne ei oikee viitti mennä. Oon työssäni niin paljo ihimisten kans tekemisis, että vapaa aijalla koittaa kaikki turhat kontaktit välttää.
Liikku on erittäin siisti paikka ja varmasti desifiointiin kiinnitetään erittäin paljo huamiota, mutta kaikkien kävijöören perähän ei kuitenkaa kerkiä kattua ja varmistaa, että kaikki siivuaa jäläkensä. Ku tämon ohi nii sitte alootetaan taas uurella innolla salireenit. Luulen että jalakaki kestää jo melekeen oikian reenaamisen.
No Liikku ei katua mihinkää ja orottaa siälä reenaajia ku tää tilanne on ohi 💪 Sitte mennään taas 100 lasis 😘
Pääsiäänen on oleeltu kotona, ei vieraita, ei kyläälyjä. Lenkit jatkuu, oli ilima mikä tahansa. Tualle koivelle on parasta ku kävelöö vaan paljo ja koittaa teherä niitä fyssarin neuvomia tukiliikkeetä, jokka vahavistaa nuata piäniä jalakpohojan lihaksia. Parin tunnin päästä taas Seijan kans lähäretään liikkeelle. Ny tuloo räntää taivahan täyreltä, katotahan mikä se keli on muutaman tunnin päästä. Viimme aikaanen lenkkeely on saanu tuan perhanan leposäryyn taas palamahan nuahin jalakoohin. Meen Rela-hierojille Helin osaaviin käsiin keskiviikkona. Heli sen leposäryyn sai viimmeksiki loppumahan 👍 Uskon et niin saa nykki ja saan huilaalla ilman kipuja sen jäläkihin.
Lenkille vaan kaikki siältä soffan nurkasta. Ei oo huonoja ilimoja, on vaan huanoja vaattehia 😉
Koitetahan pysyä liikkeellä kaikesta hualimata. Sitä se kunto nii nopiaa katuaa, jollei sitä ylläpiretä tällääsinäki aikoona.
Pitäkää ittestännä huolta ja pysykää tervehinä 💛😍 Reenatahan taas ku siihen on maharollisuus, siihen asti ylläpiretähän kuntua lenkkeelemällä
https://www.liikku.fi/kuntosalit/seinajoki
https://www.facebook.com/pg/valiniemi/photos/
https://www.relahierojat.fi/
7.1 palasin taas töihin, yli kuukauren "kesäloman" jäläkihin. Töihin oli mahtava palata ja kun sain aloottaa mukautetus, kevyemmäs tyäs nii se sujuuki paljo kivuttomammin ku viimme kerralla. Olin ollu kaks tuntia töis ku sairaalasta soitettiin ja ilimootettihin jotta jalaka leikatahan perjantaina 17.1 Päiväkirugianosastolla muutama ruuvi pois ja ehtooksi kotia. Johan mä taas kerkesin saara reenit ja tyät alakuhun ku ne sitte tyssäs hetkeksi.
Viereeses kuvas näkyy nua punaasella merkityt ruuvit jokka otettiin pois ja toi levy ruuviinensa vielä jätettiin. Nopia operaatio ja taas sai aloottaa toipumisen. Kepiillä kävin syömäs ja kävelin autolle ja kotona heitin ne nurkkaan jo samana iltana. Ei huvita kepitellä enää ja sitä paitsi lääkäri sanoo että liikkeelle heti ! Kaks viikkua sairauslomaa ja paluu onneksi nopiaa, normaalihin arkehen.
Olin leikkauksen jäläkeen kolome päivää aiva rauhas ja tiistaina sitte tehtihin lenkki, 3,4 kilsaa 💪 Hyvin meni ja ei kauhiasti kipeytyny. Tammikuulle kerty lenkkejä kiitettävät 14, ei ne kovin pitkiä ollu mut lenkkiä kuiteski. 5 kertaa kävin Liikussa reenaamas, ennen leikkausta, joten ihan jees alootus tälle vuotta.
Ilimat oli hyvin vaihtelevat, välillä kevääset, välillä hyvinki talaviset. Toisinaan oli nastalenkkarit ja toisella kertaa mentiin kesälenkkariilla, mutta joka tapaukses lenkkeiltiin. Oli niitä huilipäiviäki, joskus monta peräkkäin ja joskus taas ei yhtää. Mutta likkeellä koitettiin pysytellä !
Kävin fyssarilta hakees ohojeita jalaan kuntoon saamiseksi. Parempaan päin se menöö koko aijan ja toivua erelleen on. Kuten monasti oon sanonu, oon niin valtavan kärsimätöön, etten millää jaksaasi orottaa sitä päivää, kun ei yhtää ota kipiää, eikä tartte yhtäkää särkylääkettä koko päivänä. Varmaan seki päivä vielä tuloo ku kerkiää 👌 Kesää kohti mennähän kovaa vauhtia ja lenkkeily kelit paranoo koko aijan.
Tua saamarin Korona (Covid19) tuli sotkemaan lopukki reeni suunnitelmat 😠 Mä en tuahon aiheeseen mee yhtää sen enempää, siitä tuloo joka tuutista, aiva kyllästymiseen asti. Sen vaan sanon et kyllä sapettaa niin suunnattomasti tälläänen. Toiveikkaana orotan kesää ja sitä että siitä päästähän erohon ja elämä menöö taas normaaliihin uamihinsa.
Arvakkaa kuulkaa kuinka lujaa ny teköö salille miäli, ku sinne ei oikee viitti mennä. Oon työssäni niin paljo ihimisten kans tekemisis, että vapaa aijalla koittaa kaikki turhat kontaktit välttää.
Liikku on erittäin siisti paikka ja varmasti desifiointiin kiinnitetään erittäin paljo huamiota, mutta kaikkien kävijöören perähän ei kuitenkaa kerkiä kattua ja varmistaa, että kaikki siivuaa jäläkensä. Ku tämon ohi nii sitte alootetaan taas uurella innolla salireenit. Luulen että jalakaki kestää jo melekeen oikian reenaamisen.
No Liikku ei katua mihinkää ja orottaa siälä reenaajia ku tää tilanne on ohi 💪 Sitte mennään taas 100 lasis 😘
Koitetahan pysyä liikkeellä kaikesta hualimata. Sitä se kunto nii nopiaa katuaa, jollei sitä ylläpiretä tällääsinäki aikoona.
Pitäkää ittestännä huolta ja pysykää tervehinä 💛😍 Reenatahan taas ku siihen on maharollisuus, siihen asti ylläpiretähän kuntua lenkkeelemällä
https://www.liikku.fi/kuntosalit/seinajoki
https://www.facebook.com/pg/valiniemi/photos/
https://www.relahierojat.fi/
Kommentit